Kultainennoutaja, labradori vai tolleri – mikä noutaja sopii sinulle?

Mikä noutaja oikeastaan on?

Noutajat on jalostettu etsimään ja tuomaan ammuttua riistaa takaisin metsästäjälle sekä maalta että vedestä. Hyvän noutajan tuli työskennellä tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa, muistaa riistan putoamispaikka, etsiä järjestelmällisesti ja kantaa saalis vahingoittamatta sitä.

Tämä selittää monia ominaisuuksia, jotka yhdistämme noutajiin edelleen:

• Ne nauttivat yhteistyöstä ihmisen kanssa.
• Ne kantavat mielellään tavaroita – myös kenkiä, käsineitä ja lasten leluja.
• Monet rakastavat vettä, hajujen tutkimista ja etsintätehtäviä.
• Ne oppivat nopeasti, mutta tarvitsevat mielekästä tekemistä myös aivoilleen.
• Ne ovat usein sosiaalisia, vaikka avoimuus vieraita kohtaan vaihtelee rodun ja yksilön mukaan.

Noutajia on kuusi rotua: labradorinnoutaja, kultainennoutaja, sileäkarvainen noutaja, kiharakarvainen noutaja, chesapeakelahdennoutaja ja novascotiannoutaja. Kaikki kuuluvat noutaviin lintukoiriin, mutta ne eivät ole kuusi versiota samasta koirasta.

On myös hyvä muistaa, ettei ystävällinen tarkoita automaattisesti helppoa tai vaivatonta. Liian vähälle liikunnalle, koulutukselle tai levolle jäävä noutaja voi olla riehakas, turhautunut, levoton tai hämmästyttävän kekseliäs. Hyvä perhekoira ei saavu kotiin valmiiksi koulutettuna.

Kuusi noutajarotua – tutusta labradorista harvinaiseen kiharaan

1. Labradorinnoutaja – monipuolinen, sosiaalinen ja täynnä virtaa

Monelle labradorinnoutaja on ihanteellisen perhekoiran kuva: ihmisrakas, ruokamotivoitunut, oppivainen ja häntä jatkuvasti liikkeessä. Se voi olla erinomainen ensikoira ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa ja liikkua sen kanssa. Rauhallinen ja tasainen aikuinen labradori on kuitenkin usein vuosien hyvän kasvatuksen tulos – ei kuvaus kotiin saapuvasta pennusta.

Nuori labradori voi olla voimakas, impulsiivinen ja erittäin energinen. Se saattaa hyppiä, vetää hihnassa, varastaa ruokaa ja kohdata koko maailman täydellä vauhdilla. Yhteistyöhalu ja kiinnostus ruokaan tekevät koulutuksesta kuitenkin usein palkitsevaa, kun omistaja toimii selkeästi ja johdonmukaisesti.

Labradorinnoutaja sopii usein hyvin:

• aktiiviseen perheeseen, joka haluaa sosiaalisen koiran
• metsästykseen, noutoharjoitteluun, jäljestykseen ja tottelevaisuuteen
• retkeilyyn, uimiseen ja vaihtelevassa maastossa liikkumiseen
• omistajalle, joka nauttii pienistä päivittäisistä koulutushetkistä

Harkitse tarkkaan, jos: Haluat koiran, joka on rauhallinen ensimmäisestä päivästä lähtien, pysyy aina puhtaana eikä ole kiinnostunut ruoasta. Labradorista voi kasvaa vakaa aikuinen, mutta pentu- ja nuoruusaika voivat olla sekä fyysisesti että henkisesti vaativia.

2. Kultainennoutaja – ystävällinen yleiskoira, jossa on monta puolta

Kultainennoutaja yhdistetään usein hyvään perhekoira-arkeen, ja monet yksilöt ovat avoimia, luottavaisia ja erittäin yhteistyöhaluisia. Rotu sopii silti paljon muuhunkin kuin seurakoiraksi. Noutaminen, tottelevaisuus, jäljestys, pelastustyö ja monet koiraharrastukset sopivat useille kultaisillenoutajille erinomaisesti.

Eri linjojen välillä voi olla huomattavia eroja. Osa koirista on rakenteeltaan voimakkaampia ja olemukseltaan rauhallisempia, kun taas toiset ovat kevyempiä, nopeampia ja selvästi työominaisuuksiin painottuneita. Siksi ei riitä, että toteaa kultaisennoutajan olevan aina tietynlainen. Kasvattajan tavoitteet ja pennun taustalla olevat koirat merkitsevät paljon.

Kultainennoutaja sopii usein hyvin:

• perheeseen, joka haluaa sosiaalisen ja koulutettavan koiran
• omistajalle, joka yhdistää lenkit, arkikoulutuksen ja koiraharrastukset
• noutamiseen, jäljestykseen, etsintään ja muuhun yhteistyöhön
• ihmiselle, jota karvat, märät tassut ja säännöllinen turkinhoito eivät haittaa

Harkitse tarkkaan, jos: Valitset rodun vain siksi, että se näyttää kiltiltä ja helpolta. Myös liian vähälle tekemiselle jäävä kultainennoutaja voi olla vaativa, ja sen turkki tarvitsee enemmän hoitoa kuin lyhytkarvaisen labradorin.

Jos haluat perehtyä rotuun tarkemmin, lue myös kattava kultainennoutajan rotuoppaamme.

3. Sileäkarvainen noutaja – ikuinen optimisti, jolla riittää energiaa

Sileäkarvainen noutaja, tuttavallisemmin flatti, tunnetaan iloisesta luonteestaan, työhalustaan ja nuorekkaasta innostuksesta, joka voi jatkua pitkälle aikuisuuteen. Se saattaa saapua huoneeseen kuin kaikki olisivat odottaneet juuri sitä.

Flatti on sosiaalinen ja oppivainen, mutta myös energinen ja fyysinen koira. Rauhallinen kierros korttelin ympäri ei yleensä riitä. Metsälenkit, noutaminen, nenätyö ja suunnitelmallinen koulutus palvelevat sitä paremmin kuin yritys väsyttää koira pelkillä yhä pidemmillä lenkeillä.

Sileäkarvainen noutaja sopii usein hyvin:

• aktiiviselle ihmiselle, joka pitää eloisasta ja sosiaalisesta koirasta
• metsästykseen, noutamiseen, jäljestykseen ja koiraurheiluun
• perheeseen, jolla on aikaa sekä fyysiseen että henkiseen aktivointiin
• ihmiselle, joka arvostaa huumoria, innostusta ja suurta persoonaa

Harkitse tarkkaan, jos: Haluat hillityn koiran, joka aikuistuu nopeasti. Flatti voi olla nuorena intensiivinen, hitaasti kypsyvä ja varsin vauhdikas.

4. Novascotiannoutaja – pieni noutaja, suuri kapasiteetti

Novascotiannoutaja eli tolleri on noutajaroduista pienin, mutta pieni ei tarkoita helppoa. Se on nopea, älykäs ja usein herkkä työkoira, joka pystyy keskittymään erittäin tiiviisti oikeanlaisiin tehtäviin. Rotu kehitettiin houkuttelemaan vesilintuja lähemmäksi rantaa ja noutamaan ne laukauksen jälkeen.

Monia viehättävät tollerin käytännöllinen koko, punainen turkki ja ajatus hieman pienemmästä noutajasta. Todellisuudessa tolleri voi vaatia koulutukselta enemmän tarkkuutta, rauhallisuutta ja koiranlukutaitoa kuin moni suurempi noutaja. Se tarvitsee henkistä tekemistä, mutta myös apua rauhoittumiseen. Osa yksilöistä voi olla pidättyväisempi vieraita kohtaan ja ääniherkempi kuin noutajalta odotetaan.

Novascotiannoutaja sopii usein hyvin:

• sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii tavoitteellisesta koulutuksesta
• noutamiseen, jäljestykseen, etsintään, tottelevaisuuteen ja koiraurheiluun
• aktiiviseen kotiin, jossa koiralle opetetaan myös lepoa
• ihmiselle, joka haluaa pienemmän ja urheilullisen työkoiran

Harkitse tarkkaan, jos: Haluat tollerin siksi, että kuvittelet sen olevan helppo pieni kultainennoutaja. Juuri tämä väärinkäsitys aiheuttaa monille tollereille ja niiden omistajille ongelmia.

5. Chesapeakelahdennoutaja – sitkeä, uskollinen ja itsenäisempi

Chesapeakelahdennoutaja kehitettiin vaativaan vesityöhön Pohjois-Amerikassa. Se on voimakas ja sitkeä koira, jolla on tiheä, vettä hylkivä turkki. Kultaisennoutajaan ja labradorinnoutajaan verrattuna se on usein itsenäisempi, voimakastahtoisempi ja selvästi omiin ihmisiinsä kiinnittyvä.

Oikeassa kodissa se voi olla vaikuttava työpari, mutta rotu ei välttämättä sovi ihmiselle, joka haluaa kaikkia vieraita innokkaasti tervehtivän koiran. Hyvä sosiaalistaminen, oikeudenmukainen koulutus ja rodun erityisluonteen kunnioittaminen ovat tärkeitä.

Chesapeakelahdennoutaja sopii usein hyvin:

• kokeneelle koiranomistajalle, joka pitää vahvoista työkoirista
• metsästykseen, vesityöhön, jäljestykseen ja vaativaan retkeilyyn
• omistajalle, joka haluaa tiiviin suhteen mutta hyväksyy itsenäisyyden
• kotiin, joka tarjoaa selkeät rajat ja mielekkäitä tehtäviä

Harkitse tarkkaan, jos: Haluat mahdollisimman mutkattoman ja kaikille avoimen noutajan. Chesapeake voi vaatia enemmän kokemusta ja koiran viestien ymmärtämistä.

6. Kiharakarvainen noutaja – itsenäinen konkari kiharoissa

Kiharakarvainen noutaja on yksi vanhimmista noutajaroduista ja samalla Suomessa harvalukuisempi vaihtoehto. Sen tunnistaa tiheästä, kihartuvasta turkista sekä kestävyyden, älykkyyden ja työhalun yhdistelmästä. Kihara voi olla hyvin perhekeskeinen olematta silti ylitsevuotavan kiinnostunut jokaisesta vieraasta.

Rotu on taitava vesinoutaja ja sopii monenlaiseen harrastamiseen. Se voi olla suositumpia noutajia itsenäisempi ja voimakastahtoisempi. Positiivinen, johdonmukainen koulutus ja vaihtelevat tehtävät toimivat yleensä paremmin kuin loputon saman asian toistaminen.

Kiharakarvainen noutaja sopii usein hyvin:

• aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle, joka haluaa harvinaisemman rodun
• metsästykseen, vesityöhön, jäljestykseen ja koiraurheiluun
• ihmiselle, joka pitää älykkäästä ja omaleimaisesta koirasta
• perheeseen, joka tarjoaa sekä toimintaa että läheisyyttä

Harkitse tarkkaan, jos: Haluat koiran, joka tekee automaattisesti kaiken miellyttääkseen sinua. Kihara työskentelee mielellään yhdessä, mutta sillä voi olla myös vahvoja omia mielipiteitä.

Noutajarotujen vertailu – lyhyt versio

Jokainen koira on yksilö, ja linjat, kasvuympäristö sekä koulutus vaikuttavat paljon. Taulukko on käytännöllinen suuntaa antava vertailu, ei kuvaus jokaisesta rodun edustajasta.

Metsästys- ja näyttelylinjat: ero voi olla suurempi kuin arvaat

Noutajaa valitessa et valitse vain rotua. Valitset myös linjat, kasvattajan ja ominaisuudet, joita jalostuksessa on painotettu useiden sukupolvien ajan.

Erityisesti labradorin- ja kultaisennoutajan yhteydessä puhutaan usein metsästys-, käyttö-, näyttely- tai dual purpose -linjoista. Kyse ei ole eri roduista, eikä todellisuus jakaudu selvästi kahteen ryhmään. Eroja voi silti olla:

• Työ- ja metsästyspainotteiset linjat ovat usein kevytrakenteisempia ja nopeampia, ja jalostuksessa painotetaan hakua, noutamista, kestävyyttä ja yhteistyötä.
• Näyttelypainotteiset linjat ovat usein rakenteeltaan voimakkaampia, ja jalostuksessa korostetaan enemmän rotumääritelmää ja ulkomuotoa.
• Dual purpose -linjoissa pyritään säilyttämään sekä käyttöominaisuudet että rodunomainen rakenne.

Näyttelylinjainen koira ei ole automaattisesti laiska, eikä metsästyslinjainen koira ole huono perhekoira. Suuren työkapasiteetin koira tarvitsee kuitenkin kodin, joka oikeasti haluaa käyttää sen ominaisuuksia. Älä siis kysy kasvattajalta vain, miltä vanhemmat näyttävät. Kysy, mihin niitä käytetään, miten ne käyttäytyvät sisällä, kuinka helposti ne rauhoittuvat, miten ne suhtautuvat vieraisiin ja millaisiin koteihin aiempien pentueiden koirat ovat sopineet.

Mikä noutaja sopii sinulle?

Houkuttelevaa on valita sydämellä. Viisaampaa on aloittaa kalenterista.

Miltä tavallinen tiistaipäiväsi näyttää – ei täydellinen sunnuntai, jolloin kaikilla on aikaa pitkälle retkelle? Noutajan täytyy sopia työviikkoihin, sateeseen, sairaspäiviin, pimeään vuodenaikaan ja kiireisiin perhejaksoihin. Arvioi siis arkeasi ennen kuin valitset turkin väriä.

Haluat sosiaalisen yleiskoiran

Labradorinnoutaja ja kultainennoutaja ovat usein luontevimmat vaihtoehdot. Molemmissa roduissa on paljon vaihtelua linjojen välillä. Labradori on usein fyysisempi ja ruokamotivoituneempi, kun taas kultaista pidetään usein hieman pehmeämpänä. Yksilöiden välillä voi silti olla suuria eroja.

Haluat vauhtia, iloa ja paljon tekemistä

Sileäkarvainen noutaja voi olla erinomainen valinta, jos pidät innokkaasta koirasta ja nautit aktiivisesta kouluttamisesta. Samalla kannattaa hyväksyä, ettei nuoruusvaihe välttämättä mene nopeasti ohi.

Haluat harrastaa tavoitteellisesti

Novascotiannoutaja voi olla erittäin palkitseva kumppani sitoutuneelle kouluttajalle. Valitse se kuitenkin ominaisuuksien, ei vain pienen koon vuoksi. Työintoinen ja herkkä koira tarvitsee hyvän tasapainon toiminnan ja levon välille.

Haluat sitkeän ja itsenäisemmän työkoiran

Chesapeakelahdennoutaja tai kiharakarvainen noutaja voi sopia kokeneelle omistajalle, joka arvostaa itsenäisyyttä ja vahvaa luonnetta. Molemmat ovat melko harvinaisia, joten sopivan kasvattajan ja pennun löytäminen voi viedä aikaa.

Haluat ennen kaikkea rauhallisen seurakoiran

Silloin kannattaa pysähtyä ennen noutajan valintaa. Kaikissa roduissa on rauhallisia yksilöitä, ja aikuinen noutaja voi olla miellyttävä sisäkoira. Ryhmä on kuitenkin jalostettu työhön. Jos tavoitteena on mahdollisimman vähäinen koulutuksen ja liikunnan tarve, jokin muu rotu voi sopia paremmin.

Kuinka paljon liikuntaa noutaja tarvitsee?

Yhtä oikeaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, linjat ja yksilölliset ominaisuudet merkitsevät enemmän kuin yleinen lenkkilaskuri. Terve aikuinen noutaja tarvitsee tavallisesti liikuntaa joka päivä, mutta moni aliarvioi henkisen tekemisen merkityksen.

Noutajalle sopivaa tekemistä ovat esimerkiksi:

• noutoharjoitukset damilla tai lelulla
• herkkujen etsiminen ja muu nenätyö
• jäljestys, esine-etsintä ja helpot hakutehtävät
• arkitottelevaisuus ja kontaktiharjoitukset
• uiminen turvallisissa olosuhteissa
• vaihtelevat lenkit, joilla koira saa haistella ja tutkia
• odottamisen, rauhoittumisen ja kiihtymyksen säätelyn harjoittelu

Lisää rotujen ominaisuuksiin sopivia lajeja ja harjoittelumahdollisuuksia löytyy Suomen Noutajakoirajärjestön harrastusoppaasta.

Enemmän ei aina ole parempi. Jos koira saa joka päivä vain vauhdikasta pallonheittoa ja pitkiä suorituksia, sen kunto voi kasvaa ilman että se oppii rauhoittumaan. Noutaja tarvitsee myös unta, taukoja ja kykyä levätä silloinkin, kun ympärillä tapahtuu.

Noutaminen on muutakin kuin pallon heittämistä

Monet noutajat rakastavat esineiden hakemista, mutta hallitsematon pallonheitto voi lisätä kierroksia ja kuormittaa kehoa yksipuolisesti. Käytä noutohalua harjoituksiin, joissa koira odottaa, seuraa ohjeita, käyttää nenäänsä ja palauttaa esineen rauhallisesti. Näin koira saa sekä yhteistyötä että aivotyötä – ei pelkkää sykkeen nostamista.

Luoksetulo opetetaan ennen kuin sitä todella tarvitaan

Yhteistyöhaluinenkin noutaja voi seurata kiinnostavaa hajua, hypätä veteen tai juosta tervehtimään. Harjoittele luoksetuloa vähitellen pitkän liinan ja hyvien palkkioiden avulla. Kiinnipitoaikana ja vilkkailla alueilla myös toimiva hihna ja huolelliset rutiinit ovat tärkeä osa turvallisuutta. Lue lisää oppaastamme koiran turvallisuudesta kiinnipitoaikana.

Onko noutaja hyvä perhekoira?

Kyllä, monet noutajat sopivat erinomaisesti perheeseen. Ne ovat usein sosiaalisia, koulutettavia ja haluavat osallistua arjen tapahtumiin. Hyvä perhekoira ei kuitenkaan tarkoita koiraa, jonka pitäisi sietää kaikkea tai kasvattaa itse itsensä.

Noutaja ja lapset

Suuri ja iloinen nuori koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta mitään pahaa. Opeta sekä koiralle että lapsille hyvät tavat: koiran annetaan syödä ja nukkua rauhassa, sen päälle ei kiivetä ja aikuinen valvoo yhdessäoloa. Oma häiriötön lepopaikka helpottaa koko perheen arkea.

Noutaja ja muut eläimet

Monet noutajat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja voivat elää myös kissan kanssa, kun tutustuminen tehdään rauhallisesti. Rotu ei kuitenkaan takaa yhteensopivuutta. Metsästysvietti, aikaisemmat kokemukset ja yksilön luonne vaikuttavat.

Voiko noutaja olla yksin kotona?

Aikuinen koira voi oppia olemaan yksin kohtuullisia aikoja, mutta harjoittelu täytyy rakentaa asteittain. Noutajan sosiaalinen luonne tarkoittaa, ettei se yleensä viihdy jatkuvasti hyvin pitkiä päiviä yksin. Pennulta ei voi odottaa kokonaisen työpäivän mittaista yksinoloa.

Turkki, vesi ja tuttu märän koiran tuoksu

Noutajien turkit on pitkälti kehitetty ulkona työskentelyyn. Monella rodulla on tiheä ja säänkestävä turkki sekä suuri kiinnostus veteen. Metsästyksessä se on käytännöllistä, mutta hieman vähemmän käytännöllistä silloin, kun koira ui mutaojassa juuri ennen kotiinlähtöä.

Labradorin-, kihara- ja chesapeakelahdennoutajan turkki on melko helppohoitoinen, mutta se ei tarkoita vähäistä karvanlähtöä. Kultainen, flatti ja tolleri tarvitsevat säännöllistä harjaamista sekä tassujen ja pidemmän karvan tarkistamista. Uimisen jälkeen koiran tulisi antaa kuivua kunnolla, ja myös korvien sekä ihon kuntoa kannattaa seurata.

Jos täysin karvaton, kuiva ja kuraton koti on tärkeä tavoite, tapaa muutama aikuinen noutaja sadepäivänä ennen lopullista päätöstä.

Oletko hankkimassa noutajanpentua? Tämä kannattaa tietää

Noutajanpentuun on helppo rakastua. Pennut ovat pehmeitä, uteliaita ja usein hyvin ihmisläheisiä. Pentuaika muodostaa kuitenkin vain pienen osan koiran elämästä. Pentua valitessasi valitset samalla tulevan aikuisen koiran koon, aktiivisuustarpeen, turkin, työominaisuudet ja luonteen.

Katso siis väriä, sukupuolta ja ensimmäistä ihanaa pentukuvaa pidemmälle. Rauhallisen oloinen kultaisennoutajan pentu yhdestä yhdistelmästä voi kehittyä hyvin erilaiseksi kuin vahvasti metsästyslinjainen pentu toisesta yhdistelmästä. Sama koskee labradoria, tolleria ja muita noutajia. Kasvattajan jalostustavoitteilla ja linjojen tuntemuksella on suuri merkitys.

Noutajanpennun ensimmäinen vuosi voi olla vauhdikas

Monet noutajanpennut tutkivat maailmaa suullaan. Ne kantavat, pureskelevat, varastavat ja poimivat mukaansa lähes kaiken löytämänsä. Tämä liittyy rotujen luontaiseen noutokäyttäytymiseen, mutta tarkoittaa myös kodin suojaamista ja vaihtamisen sekä luovuttamisen opettamista ilman turhaa vastakkainasettelua.

Ensimmäisiin kuukausiin kannattaa sisällyttää lyhyitä ja myönteisiä harjoituksia:

• nimi, kontakti ja helppo luoksetulo
• tassujen, turkin, korvien ja hampaiden rauhallinen käsittely
• ympäristöihin tutustuminen pennun omassa tahdissa
• yksinolon harjoittelu hyvin pienin askelin
• odottamisen, levon ja rauhoittumisen opettelu
• leikki ja kevyt noutaminen ilman suorituspaineita

Pentu ei tarvitse pitkiä harjoituksia tai raskasta liikuntaa. Se tarvitsee turvallisia kokemuksia, riittävästi unta ja vähitellen laajenevan maailman. Tavoitteena ei ole ehtiä tehdä mahdollisimman paljon ensimmäisten kuukausien aikana, vaan rakentaa turvallinen koira, joka nauttii yhteistyöstä.

Valitse sopiva pentue – älä vain sopivaa rotua

Kerro kasvattajalle rehellisesti arjestasi ja siitä, mihin haluat koiraa käyttää. Tuleeko siitä ensisijaisesti perhekoira, retkikumppani, metsästyskoira vai harrastuskoira? Vastuullinen kasvattaja tuntee pennut ja voi auttaa valitsemaan kotiisi sopivamman yksilön kuin itse pystyisit päättelemään kuvasta tai lyhyestä vierailusta.

Kysy erityisesti vanhempien terveydestä, luonteesta, aktiivisuudesta ja kyvystä rauhoittua. Selvitä myös, miten aikaisemmat pentueet ovat kehittyneet. Se antaa usein enemmän hyödyllistä tietoa kuin rodun yleinen kuvaus.

Suomen Noutajakoirajärjestön pennunhankintaoppaasta löydät lisätietoa vastuullisen kasvattajan ja sopivan pentueen etsimiseen.

Voit lukea myös oppaamme siitä, miten pennun turvallista arkea rakennetaan ensimmäisistä kuukausista lähtien.

Terveys ja kasvattajan valinta

Kaikissa noutajaroduissa voi esiintyä sairauksia, ja suositellut terveystutkimukset vaihtelevat rodun mukaan. Lonkat, kyynärät, silmät ja tietyt DNA-testeillä tutkittavat sairaudet voivat olla olennaisia. Tarkoitus ei ole kerätä mahdollisimman pitkää listaa testilyhenteitä, vaan ymmärtää, mitä tutkimuksia juuri kyseiselle rodulle ja yhdistelmälle suositellaan.

Vastuullisen kasvattajan pitäisi pystyä kertomaan:

• miksi juuri nämä vanhemmat on yhdistetty
• mitä terveystutkimuksia on tehty ja mitä tulokset tarkoittavat
• millainen luonne ja millaisia työominaisuuksia linjoissa esiintyy
• millaisiin koteihin pentujen odotetaan sopivan
• miten pentuja totutetaan erilaisiin asioihin ennen luovutusta
• millaista tukea saat pennun muutettua kotiin

Pyri tapaamaan emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia sukulaisia. Etsi koiria, jotka vaikuttavat tasapainoisilta ja toimintakykyisiltä – eivät vain kuvissa kauniilta. Hyvä kasvattaja kysyy myös sinulta paljon ja on valmis sanomaan ei, jos rotu tai yhdistelmä ei vaikuta sopivan elämääsi.

Luotettavaa lisätietoa: Ajantasaisia rotumääritelmiä löydät Suomen Kennelliiton noutajarotujen sivulta. Kennelliitto kertoo myös tarkemmin koirien virallisista terveystutkimuksista. Pentueita, rekisteröintiehtoja ja vanhempien tutkimustietoja voi tarkastella Kennelliiton Pentulistalla.

Retket, metsästys ja GPS – erityisen ajankohtaista aktiivisille noutajille

Noutaja kulkee usein mukana pitkillä metsälenkeillä, metsästyksessä, mökillä ja veden äärellä. Hyvä hajuaisti ja työhalu ovat vahvuuksia, mutta kiinnostava haju tai tilanne voi viedä koiran suunniteltua kauemmaksi.

GPS-paikannin ei korvaa luoksetuloa, hihnaa tai koulutusta. Se voi kuitenkin toimia ylimääräisenä turvakerroksena, jos koira pääsee irti – etenkin vieraassa maastossa tai matkoilla. Jos haluat ymmärtää tekniikkaa paremmin, lue miten koiran GPS-paikannus toimii käytännössä.

Usein kysytyt kysymykset noutajista

Mikä noutaja sinun siis kannattaa valita?