Pomeranian – pieni koira, suuri persoona

Pomeranian lyhyesti

Kokotiedot perustuvat FCI:n saksanpystykorvien rotumääritelmään (PDF, englanniksi). Rotumääritelmä kuvaa rodun ihannetta. Se ei takaa yksittäisen koiran terveyttä tai luonnetta.

Alkuperä ja ulkonäkö

Pomeranian on pienin saksanpystykorvien kokomuunnoksista. Sen nimi liittyy Pommeriin, historialliseen alueeseen nykyisen Saksan ja Puolan alueella. Rotu on kehittynyt pieneksi seurakoiraksi, mutta sillä on edelleen pystykorville tyypilliset pystyt korvat, runsas karvapeite ja selän päälle kaartuva häntä.

Värejä ovat esimerkiksi oranssi, musta, ruskea, valkoinen ja kerma. Väri ei kerro, kuinka hyvin koira sopii perheeseesi. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota vaivattomaan liikkumiseen, hengitykseen, toimivaan rakenteeseen ja luonteeseen.

Ovatko ”teacup”, ”mini” ja ”teddy bear” omia rotuja?

Eivät ole. ”Teacup” ja ”mini” eivät ole FCI:n tunnustamia erillisiä pomeranianin kokomuunnoksia. Myös ”teddy bear” ja ”baby face” ovat ulkonäköön tai turkin muotoiluun liittyviä nimityksiä, eivät virallisia rotuja.

Suhtaudu kriittisesti ilmoituksiin, joissa tärkein myyntivaltti on äärimmäisen pieni koko. Pyydä tietoa terveydestä, vanhemmista ja kasvuympäristöstä sen sijaan, että valitsisit pennun luvatun aikuispainon tai tietyn kasvojen muodon perusteella.

Luonne: Valpas, oppivainen ja usein äänekäs

Monet pomeranianit tarkkailevat ympäristöään aktiivisesti ja viihtyvät oman perheensä seurassa. Temppujen opettelu, leikki ja pienet tehtävät voivat olla niille mieluisaa tekemistä. Sosiaalinen rohkeus ja aktiivisuus vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin.

Ovikello, rappukäytävän äänet, vieraat ja ikkunan ohi kulkevat koirat voivat herättää haukkumisen. Tämä kannattaa huomioida jo ennen pennun hankintaa, etenkin kerrostalossa.

Millaiselle omistajalle pomeranian sopii?

• Kerrostaloon: Rotu voi sopia hyvin, kun koira saa ulkoilua ja tekemistä ja sitä autetaan suhtautumaan rauhallisesti ääniin ja vieraisiin.
• Ensimmäiseksi koiraksi: Mahdollisesti, jos olet valmis perehtymään koulutukseen ja hoitoon sekä järjestämään aikaa pentuvaiheeseen.
• Lapsiperheeseen: Kohtaamisten on oltava rauhallisia ja aikuisen valvomia. Pienten lasten ei pidä kantaa koiraa ympäriinsä.
• Muiden koirien seuraan: Valitse turvalliset leikkikaverit ja huomioi kokoero sekä leikin vauhti.
• Vähäistä turkinhoitoa toivovalle: Pomeranian ei yleensä ole paras vaihtoehto. Turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa koko koiran elämän ajan.

Kasvattajan valinta: Terveys ja arki ensin

Hyvä lähtökohta on tärkeämpi kuin väri, turkin muotoilu tai mahdollisimman pieni koko. Tutustu Suomen Kennelliiton Hankikoira-sivuston pomeranian-esittelyyn ja Pienpystykorvat ry:n rotutietoon.

Pyydä kasvattajaa kertomaan pentujen kasvuympäristöstä, vanhempien arjesta ja tehdyistä terveystutkimuksista. Tutkimustulokset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen lupaus ”täysin terveistä linjoista”.

• Pyydä vanhempien rekisteritiedot ja dokumentoidut polvitutkimustulokset.
• Kysy suvussa esiintyneistä hammas-, hengitys-, iho- ja turkkiongelmista.
• Selvitä rodun ajantasaiset jalostussuositukset ja yhdistelmälle olennaiset terveystutkimukset.
• Tapaa pentu ja sen emä kasvuympäristössä, kun se on mahdollista.
• Pyydä kirjallinen kauppasopimus, eläinlääkärin tarkastustodistus sekä tiedot tunnistusmerkinnästä ja hoidosta.
• Sovi, millaista tukea kasvattaja tarjoaa pennun muutettua kotiin.

Vanhempien normaalit tutkimustulokset eivät takaa sairauksilta vapaata pentua. Tunnistamiseen tai polveutumisen varmistamiseen käytettävä DNA-profiili ei myöskään ole sama asia kuin tietyn sairauden geenitesti.

Varaa hankintahinnan lisäksi rahaa vakuutukseen, eläinlääkärikäynteihin, hammashoitoon, ruokaan ja mahdolliseen ammattilaisen tekemään turkinhoitoon. Pienenkin koiran hoitokulut voivat olla huomattavat.

Pomeranian-pennun ensimmäinen aika kotona

Tee kodista turvallinen ennen pennun saapumista. Suojaa johdot, sulje pienet aukot ja estä pääsy paikkoihin, joista pentu voi pudota. Järjestä rauhallinen nukkumapaikka, jossa koira saa levätä häiriöttä.

Sosiaalistaminen ilman ylikuormitusta

Tutustuta pentu vähitellen erilaisiin ihmisiin, ääniin, alustoihin ja turvallisiin koiriin. Hyvät kokemukset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten määrä. Anna pennun tarkkailla etäältä, pitää taukoja ja vetäytyä halutessaan.

Älä laita pientä pentua keskelle rajua koiraleikkiä. Keskustele eläinlääkärin kanssa siitä, miten rokotukset, tartuntariskit ja tärkeä ympäristöön tutustuminen sovitetaan yhteen.

Harjoittele käsittelyä lyhyesti

Totuta pentua tassujen tutkimiseen, suuhun katsomiseen, korvien koskettamiseen ja harjaan. Aloita pienestä, palkitse ja lopeta ennen kuin pentu turhautuu. Näin hoitotoimista ja eläinlääkärikäynneistä tulee helpompia.

Sisäsiisteys ja putoamisten ehkäisy

Vie pentu ulos heräämisen, ruokailun ja leikin jälkeen. Palkitse tarpeiden tekemisestä ulos. Sisälle sattuneet vahingot kertovat siitä, että aikataulua tai valvontaa on muutettava; rankaiseminen ei opeta oikeaa paikkaa.

Rajoita pääsyä korkeille huonekaluille. Nosta koiraa tukemalla sekä rintakehää että takaosaa. Lasten on turvallisinta seurustella koiran kanssa lattialla istuen aikuisen valvonnassa.

Koulutus, haukkuminen ja yksinolon harjoittelu

Palkitse toivottua käytöstä ja tee harjoituksista niin helppoja, että koira onnistuu. Luoksetulo, rauhoittuminen omalle alustalle, käsittely ja löysällä hihnalla kävely ovat hyödyllisiä taitoja alusta lähtien.

Näin harjoittelet haukkumisen hallintaa

1. Selvitä syy. Ilmoittaako koira tapahtumista, pelkääkö se, onko se turhautunut vai hakeeko se huomiota?
2. Helpota tilannetta. Peitä tarvittaessa näkymä ikkunasta tai lisää etäisyyttä ärsykkeeseen.
3. Palkitse ajoissa. Huomaa hetki, jolloin koira havaitsee ärsykkeen mutta pystyy vielä kääntymään puoleesi.
4. Opeta vaihtoehtoinen tehtävä. Koira voi esimerkiksi mennä omalle alustalleen vieraiden saapuessa.
5. Muuta vaikeustasoa. Jos koira ei pysty rauhoittumaan tai vastaanottamaan palkkiota, tilanne on usein liian haastava.

Huutaminen voi lisätä kiihtymistä. Jos käytös muuttuu äkillisesti tai reaktiot ovat voimakkaita, selvitä myös kivun, pelon ja muiden taustatekijöiden mahdollisuus.

Yksinolo rakennetaan vähitellen

Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista koiran ollessa rauhallinen. Lisää aikaa sen todellisten reaktioiden perusteella. Kamera voi auttaa näkemään, mitä koira tekee poissaolosi aikana.

Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, läähätys tai paniikki kertovat, että harjoittelua pitää muuttaa. Tarvittaessa hae apua eläinlääkäriltä ja pätevältä käytösneuvojalta. Lue lisää koiran eroahdistuksesta ja yksinolon harjoittelusta.

Liikunta ja aktivointi: Pienikin koira tarvitsee koiran elämän

Pomeranian tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella ja tutkia ympäristöä. Sovita lenkit ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Useampi ulkoilukerta, joilla jää aikaa haisteluun, voi toimia hyvin.

Sopivaa tekemistä voivat olla namien etsiminen, helpot jäljet, temput ja lyhyet arkitottelevaisuusharjoitukset. Huolehdi myös riittävästä levosta: jatkuva aktivointi ei ole tavoite.

Pennun liikunnan tulee olla monipuolista ja kehitysvaiheeseen sopivaa. Älä pakota pentua pitkille lenkeille tai toistuviin korkeisiin hyppyihin. Agilitysta kiinnostuneen kannattaa aloittaa perustaitojen harjoittelusta ja pyytää ohjausta fyysiseen kuormitukseen.

Runsas turkki ei suojaa kaikilta lämpötiloilta. Kesällä tarvitaan vettä, varjoa ja tilanteeseen sopivaa liikuntaa. Suomen talvessa huomioi pakkanen, tuuli, märkä turkki ja tassujen kunto. Lyhennä ulkoilua, jos koira palelee tai vaikuttaa epämukavalta.

Turkinhoito: Näin pidät kaksinkertaisen karvapeitteen kunnossa

Huomaa takut ennen kuin ne kiristyvät ja muuttuvat kivuliaiksi. Siistiltä näyttävän pinnan alla voi olla tiiviiksi huopautunutta pohjavillaa.

• Tarkista turkki usein: Tunnustele erityisesti korvien takaa, kainaloista ja valjaiden alta.
• Harjaa pienissä osissa: Jaa turkkia ja työskentele hellästi ihoa raapimatta.
• Tarkista kammalla: Sopiva kampa auttaa löytämään kohdat, joihin harja ei ole yltänyt.
• Sovita hoitoväli koiraan: Muutama lyhyt hoitohetki viikossa voi olla hyvä lähtökohta. Lisää hoitoa karvanlähdön ja takkuuntumisen mukaan.
• Pyydä opastusta: Kasvattaja tai trimmaaja voi näyttää sopivat välineet ja tekniikan.

Pesu ja kuivaus

Pese tarpeen mukaan koiralle tarkoitetulla shampoolla. Huuhtele huolellisesti ja kuivaa myös pohjavilla. Käytä miellyttävää lämpötilaa ja totuta koira mahdolliseen kuivaimen käyttöön vähitellen.

Arvioi tiiviit takut ennen pesua. Älä revi niitä auki tai leikkaa saksilla läheltä ihoa: iho voi jäädä piiloon takun sisään. Pyydä apua, jos takkuja ei saa selvitettyä hellästi.

Saako pomeranianin turkin leikata lyhyeksi?

Tavallinen turkinhoito ja varovainen hygieniasiistiminen ovat eri asia kuin koko turkin leikkaaminen hyvin lyhyeksi. Kaksinkertaisen karvapeitteen lyhyeksi leikkaamiseen kannattaa suhtautua harkiten, sillä takaisin kasvu voi olla hidasta tai epätasaista.

Ei kuitenkaan ole oikein väittää, että yksikin ajelu tuhoaa turkin aina pysyvästi. Hoitotoimenpiteen tai vakavan huopaantumisen vuoksi leikkaaminen voi olla tarpeen. Ratkaisu tehdään koiran ihon, turkin ja hyvinvoinnin perusteella tarvittaessa eläinlääkärin tai kokeneen trimmaajan kanssa.

Lyhyt turkki ei korvaa kuumuuden hallintaa: varjo, vesi ja sopivaan aikaan tehtävät lenkit ovat edelleen tärkeitä.

Terveys: Mitä omistajan kannattaa seurata?

Pomeranian voi elää pitkään, mutta sillä on terveyteen liittyviä riskitekijöitä, jotka on hyvä huomioida pennun valinnassa ja arjessa. Kaikki koirat eivät sairastu samoihin sairauksiin, eikä oireita pidä tulkita pelkän rodun perusteella.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno

Oireet vaihtelevat. Koira saattaa jättää muutaman askeleen väliin yhdellä takajalalla ja jatkaa sitten normaalisti, tai ontuminen voi olla selvää. Toistuva jalan nostaminen tai ontuminen kannattaa tutkituttaa.

Pyydä vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset ennen pennun hankintaa. Oireilevan koiran hoito perustuu eläinlääkärin arvioon, löydöksiin ja kipuun. Lisätietoa: ACVS:n ohje polvilumpion sijoiltaanmenosta (englanniksi).

Henkitorven kollapsi ja jatkuva yskä

Henkitorven kollapsissa henkitorven tukirakenteet heikkenevät ja hengitystie voi ahtautua. Kuiva, törähtävä yskä voi olla oire, mutta yskällä on myös muita syitä.

Hyvin istuvat valjaat vähentävät suoraa painetta kaulaan. Ne eivät takaa sairauden ehkäisyä eivätkä korvaa hoitoa. Jatkuva yskä tai heikentynyt rasituksensieto on syy eläinlääkärikäyntiin. Lue ACVS:n tietoa henkitorven kollapsista (englanniksi).

Hampaat ja pysyvät maitohampaat

Aloita hampaiden harjaukseen totuttaminen varhain ja pyri päivittäiseen harjaukseen koiralle tarkoitetulla hammastahnalla. Älä käytä ihmisten hammastahnaa. Purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta eivät korvaa harjausta tai tarpeellista hammashoitoa.

Anna eläinlääkärin tarkistaa hampaiden vaihtuminen. Pysyvien hampaiden rinnalle jääneet maitohampaat voivat vaatia hoitoa. Pahanhajuinen hengitys, verenvuoto, kipu tai muuttunut pureskelu on syytä tutkia.

AAHA:n hammashoitosuositukset (englanniksi) käsittelevät kotihoitoa ja ammattilaisen tekemää hoitoa.

Alopecia X ja muut karvanlähdön syyt

Alopecia X on karvankasvun häiriö, jota tavataan muun muassa pomeranianeilla. Siihen voi liittyä karvan menetystä ja ihon tummumista. Taustaa ei tunneta täysin, ja muut sairaudet on suljettava pois ennen diagnoosia.

Älä oleta kaiken karvanlähdön johtuvan turkin leikkaamisesta tai normaalista karvanvaihdosta. Pitkittyneet muutokset, kutina ja ihovauriot tarvitsevat eläinlääkärin arvion. Mikään hoito ei takaa normaalin turkin palautumista kaikille koirille. Lisätietoa: Merck Veterinary Manual: karvankasvun häiriöt ja alopecia X (englanniksi).

Ruokinta, paino ja päivittäinen seuranta

Valitse elämänvaiheeseen sopiva täysravinto. Pentu tarvitsee pennulle tarkoitetun ruoan ja ikään sekä kokoon sopivan ateriarytmin. Alussa on usein järkevää jatkaa kasvattajalta tuttua ruokaa ja tehdä muutokset vähitellen.

Ruokapakkauksen annosteluohje on lähtökohta. Säädä määrää koiran kuntoluokan, aktiivisuuden ja eläinlääkärin neuvojen mukaan. Punnitse koira säännöllisesti, sillä runsas turkki voi peittää lihomisen. Tunnustele kylkiluita ja arvioi myös vyötäröä.

Koulutusnamit kuuluvat päivän energiansaantiin. Käytä pieniä palkkioita ja ota osa niistä tavallisesta ruoka-annoksesta. Huono ruokahalu, väsymys tai odottamaton laihtuminen on syy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin pienen pennun kohdalla.

Seuraa myös kynsiä, tassuja, ihoa ja suuta. Sovita terveystarkastukset koiran ikään, oireisiin ja aiempiin löydöksiin.

Valjaat, turvallisuus ja GPS-paikannin

Valitse valjaat, jotka pysyvät paikoillaan hankaamatta tai rajoittamatta liikkumista. Niistä ei pitäisi päästä peruuttamaan ulos. Tarkista istuvuus pennun kasvaessa sekä iho ja turkki valjaiden alta.

Pieni koira voi mahtua aidan raosta tai säikähtää yllättäen vieraassa ympäristössä. Harjoittele luoksetuloa, käytä hihnaa tarpeen ja voimassa olevien sääntöjen mukaan sekä huolehdi tunnistusmerkinnästä ja ajantasaisista omistajatiedoista.

GPS-paikannin voi auttaa koiran etsimisessä. Pomeranianilla laitteen koko, paino ja kiinnitys ovat erityisen tärkeitä: paikannin ei saa haitata liikkumista tai aiheuttaa epämukavuutta.

Sijainti ei aina ole täysin tarkka tai ajantasainen. Kuuluvuus, ympäristö, akku ja päivitysväli vaikuttavat tietoihin. Paikannin ei korvaa valvontaa, turvallista aitausta tai sopivaa hihnaa.

• Miten koiran GPS-paikannin toimii?
• GPS-paikannin pennulle: mitä kannattaa huomioida?

Usein kysytyt kysymykset pomeranianista

Video: Pomeranianien leikkiä ja arkea

Ennen kuin päätät hankkia pomeranianin

Pomeranian voi sopia sinulle, jos haluat pienen koiran lenkkeilyyn, koulutukseen ja yhteiseen arkeen. Varaa aikaa turkinhoidolle, hampaille ja turvallisten rutiinien rakentamiseen. Valitse kasvattaja, joka painottaa terveyttä ja luonnetta, ja koti, jossa koira saa sekä turvaa että mahdollisuuden olla koira.