Labradorinnoutajan perustiedot

Painosta: pelkkä vaa'an lukema ei kerro, onko koira sopivan hoikka. Rakenne ja jalostuslinjat vaihtelevat, joten kuntoluokan arviointi ja eläinlääkärin neuvot ovat hyödyllisempiä kuin yhden tietyn kilomäärän tavoittelu.

Historia ja alkuperä: onko labradori kotoisin Labradorista?

Nimi voi johtaa harhaan. Nykyisen labradorinnoutajan esi-isät työskentelivät Newfoundlandin rannikolla, jossa kalastajat käyttivät vedessä taitavia koiria muun muassa kalojen ja varusteiden hakemiseen. Koiria vietiin myöhemmin Isoon-Britanniaan, jossa niitä kehitettiin noutaviksi metsästyskoiriksi.

FCI ilmoittaa siksi rodun viralliseksi alkuperämaaksi Ison-Britannian, mutta rotumääritelmässä kuvataan myös yhteys Newfoundlandiin. Molemmat pitävät paikkansa: rodun juuret ovat Atlantin toisella puolella, mutta nykyinen rotu muotoutui Isossa-Britanniassa.

Alkuperäinen työ selittää monia labradorin ominaisuuksia: kantamisen halua, niin sanottua pehmeää suuta, työskentelyä vedessä, yhteistyöhalua sekä lyhyttä ja suojaavaa turkkia. Labradoreja käytetään edelleen noutamiseen ja metsästykseen, mutta myös avustajakoirina, opaskoirina, etsintäkoirina ja perhekoirina.

Kuinka suureksi labradorinnoutaja kasvaa?

FCI:n rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Rotumääritelmä ei ilmoita ihannepainoa. Monet aikuiset labradorit painavat noin 25–36 kiloa, mutta sukupuoli, korkeus, lihasmassa ja jalostuslinja aiheuttavat huomattavaa vaihtelua.

Brittiläisessä tutkimuksessa, joka perustui yli 33 000 labradorin eläinlääkäritietoihin, aikuisten keskipaino oli 33 kiloa. Se ei tarkoita, että 33 kiloa olisi sopiva paino kaikille. Käyttölinjaiset koirat ovat usein kevytrakenteisempia, kun taas osa näyttelylinjoista on vankempia. FCI:n rotumääritelmässä korostetaan, ettei voimakas rakenne saa tarkoittaa ylipainoa.

Näin arvioit koiran kuntoluokkaa

• Kylkiluiden pitäisi yleensä tuntua ilman paksua rasvakerrosta.
• Ylhäältä katsottuna kylkiluiden takana tulisi erottua vyötärö.
• Sivulta katsottuna vatsalinjan pitäisi nousta hieman ylöspäin.
• Pyydä eläinlääkäriä näyttämään kuntoluokitusasteikko, jos olet epävarma.

Ulkonäkö, saukonhäntä ja vettä hylkivä turkki

Labradorin kuuluu olla voimakasrakenteinen, aktiivinen ja toimintakykyinen. Pää on leveä, silmät ruskeat tai pähkinänruskeat, ja korvat riippuvat lähellä päätä. Tunnusomaisin piirre on paksu saukonhäntä, jonka tiheä ja lyhyt karva saa näyttämään pyöreältä.

Turkki koostuu lyhyestä peitinkarvasta ja säänkestävästä pohjavillasta. Se suojaa koiraa vedessä ja huonossa säässä, mutta vettä hylkivä turkki ei tarkoita, ettei koira koskaan palele tai tarvitse valvontaa. Kaikki labradorit eivät myöskään ole automaattisesti taitavia uimareita. Totuta koira veteen vähitellen ja harkitse pelastusliiviä. Lue myös oppaamme koiran turvallisesta uimisesta ja vesileikeistä (norjaksi).

Musta, keltainen, ruskea ja hopeanvärinen labradori

FCI hyväksyy kolme yhtenäistä väriä: mustan, keltaisen ja maksan- tai suklaanruskean. Keltainen voi vaihdella vaaleasta kermanväristä tumman ketunpunaiseen, ja ruskea vaaleammasta tummempaan suklaanruskeaan. Pieni valkoinen täplä rinnassa on rotumääritelmän mukaan sallittu.

Määrääkö turkin väri luonteen?

Usein väitetään, että mustat labradorit sopivat parhaiten metsästykseen, keltaiset ovat rauhallisempia ja ruskeat vilkkaampia. Väri ei kuitenkaan yksin ole luotettava tapa arvioida koiran persoonallisuutta. Jalostuslinja, vanhemmat, varhainen ympäristö, terveys, koulutus ja yksilölliset ominaisuudet merkitsevät paljon enemmän.

Brittiläisessä potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa suklaanruskeiden koirien eliniän mediaani oli lyhyempi, ja niillä havaittiin enemmän tiettyjä korva- ja ihosairauksia. Tutkijat korostivat, että havainto voi liittyä jalostuspopulaatioon ja sitä tulee tulkita ryhmätasolla. Se ei kerro, kuinka pitkään yksittäinen ruskea labradori elää.

Mikä on silver-labradori?

Nimityksiä ”silver”, ”charcoal” ja ”champagne” käytetään vaalentuneista turkin väreistä. Ne eivät ole erillisiä labradorimuunnoksia eivätkä FCI:n rotumääritelmän hyväksymiä värejä. Jos harkitset harvinaisella värillä markkinoitua pentua, dokumentoidun terveyden, sukutaustan, luonteen ja kasvuympäristön tulisi painaa päätöksessä enemmän kuin värin tai siitä pyydetyn lisähinnan.

Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa labradoria hyväntahtoiseksi, älykkääksi, sopeutuvaksi ja yhteistyöhaluiseksi. Monet yksilöt suhtautuvat ihmisiin avoimesti, pitävät ruoasta ja ovat helposti motivoitavissa. Nämä ovat hyviä lähtökohtia koulutukselle, mutta eivät takaa valmiiksi hyvin käyttäytyvää koiraa.

Nuoret labradorit voivat olla innokkaita, fyysisiä ja käyttää paljon suutaan. Ne saattavat hyppiä, varastaa sukkia, kantaa kaikenlaista ja tervehtiä koko kehollaan. Henkinen kypsyys kehittyy usein hitaammin kuin koiran koko antaa ymmärtää. Rauhoittumisen, itsehillinnän ja kohteliaan tervehtimisen harjoittelu on siksi yhtä tärkeää kuin istuminen ja maahanmeno.

Tyypillisiä ominaisuuksia ovat:

• vahva kiinnostus yhteistyöhön ja palkkioihin
• noutamis- ja kantamishalu
• sosiaalisuus ihmisiä ja usein myös muita koiria kohtaan
• voimakas ruokamotivaatio
• leikkisyys, työskentelyhalu ja uteliaisuus.

Labradoreissa on myös varovaisia, itsenäisiä, ääniherkkiä ja vaativia yksilöitä. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta tarkasti linjojen luonteesta.

Onko labradorinnoutaja hyvä perhekoira?

Perheen elämäntyyliin sopiva labradori voi olla erinomainen perhekoira. Se osallistuu usein mielellään perheen tekemisiin ja voi oppia yhdistämään aktiivisuuden ulkona rauhallisuuteen sisällä. Rodun suosio voi kuitenkin saada aliarvioimaan, kuinka vaativa vahva, noin 30-kiloinen nuori koira voi olla.

Labradori ja lapset

Monet labradorit viihtyvät lasten kanssa, mutta rotuvalinta ei korvaa valvontaa. Innokas koira voi kaataa pienen lapsen, ja koiran tulee saada syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa. Mikään koira ei ole lapsenvahti.

Labradori, kissat ja muut koirat

Rotu on usein sosiaalinen, ja monet labradorit elävät hyvin sekä koirien että kissojen kanssa. Vähäisen kokemuksen omaava aikuinen koira voi silti jahdata, leikkiä liian rajusti tai puolustaa resurssejaan. Asteittainen tutustuttaminen, erilliset lepopaikat sekä ruoka- ja leikkitilanteiden hallinta luovat paremman lähtökohdan.

Sopiiko labradori ensimmäiseksi koiraksi ja kerrostaloon?

Labradori voi sopia hyvin sitoutuneelle ensikertalaiselle, sillä se on usein koulutushaluinen ja motivoituu palkkioista. Se ei kuitenkaan ole helppo siinä mielessä, että sen kanssa olisi vähän työtä. Pentuaika, nuoren koiran voima, noutamisvietti, ruokahalu ja aktiivisuuden tarve vaativat suunnittelua.

Labradori voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, tehtäviä, seuraa ja rauhoittumisharjoittelua. Asunnon koko on arjen sisältöä vähemmän tärkeä, mutta suuri koko, märkä turkki, karvanlähtö, äänet ja portaat kannattaa huomioida. Piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhdessä tekemistä.

Koulutus: hyödynnä labradorin luontaisia ominaisuuksia

Labradorin ruokamotivaatio, noutamishalu ja yhteistyökyky tekevät palkitsemiseen perustuvasta koulutuksesta tehokasta. Lyhyet harjoitukset ja selkeät tavoitteet tukevat usein oppimista paremmin kuin pitkät toistosarjat.

Tärkeät arjen taidot

• Luoksetulo: käytä arvokkaita palkkioita ja lisää häiriöitä vähitellen.
• Irrottaminen ja vaihtaminen: hyödyllistä koiralle, joka kantaa mielellään kaikenlaista.
• Kaunis hihnakävely: aloita ennen kuin pentu kasvaa vahvaksi.
• Neljä tassua maassa: ehkäise hyppimistä tervehtimistilanteissa.
• Rauhoittuminen omalla alustalla: opeta koiralle, että tekeminen myös päättyy.
• Käsittely: tee korvien, hampaiden, tassujen ja kehon tarkastamisesta turvallista.

Noutoharjoittelu, esine-etsintä, jäljestys, nosework, toko ja rally-toko antavat koiran käyttää sekä nenäänsä että päätään. Vältä loputonta pallonheittoa, jossa koira sprinttaa ja tekee jatkuvasti äkillisiä käännöksiä. Vaihtele vauhtia, alustaa ja tehtäviä.

Kuinka paljon liikuntaa labradori tarvitsee?

Kaikille labradoreille sopivaa yhtä minuuttimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet, liikunnan kuormittavuus ja jalostuslinja. Terve aikuinen tarvitsee yleensä useita päivittäisiä ulkoiluja ja säännöllistä mielekästä tekemistä. Kaksi tuntia hallitsematonta juoksemista ei silti välttämättä ole parempi kuin monipuolinen lenkki, johon kuuluu etsintää, yhteistyötä ja taukoja.

Hyvään viikkoon voi kuulua:

• rauhallisia haistelulenkkejä ja vapaata liikkumista turvallisissa paikoissa
• hallittua noutoharjoittelua taukoineen
• jäljestystä, esine-etsintää tai yksinkertaisia etsintätehtäviä kotona
• uintia koirille, jotka pitävät vedestä ja osaavat toimia siinä turvallisesti
• tokoa, rally-tokoa tai muita koiraharrastuksia
• lepopäiviä ja riittävästi unta.

Äkillinen levottomuus tai tavaroiden tuhoaminen ei automaattisesti tarkoita liian vähäistä liikuntaa. Kipu, stressi, yksinolo-ongelmat, unenpuute, liian suuret odotukset tai epäselvät rutiinit voivat aiheuttaa samanlaisia merkkejä.

Labradorinpentu: tärkeimmät asiat ensimmäisenä vuonna

Labradorinpentu kasvaa nopeasti, mutta sen keho ja mieli eivät ole vielä valmiita. Ensimmäisen vuoden tavoitteena on rakentaa turvallisuuden tunnetta, suhdetta ja hyviä tapoja, ei maksimaalista kuntoa.

Vältä pitkiä juoksulenkkejä, toistuvaa hyppimistä, äkillisiä suunnanmuutoksia ja raskasta vetotyötä kasvuvaiheessa. Suosittu ”viisi minuuttia ikäkuukautta kohti” -sääntö ei ole tieteellinen yleisohje. Arvioi liikkumista pennun kehityksen, alustan, kuormittavuuden ja palautumisen perusteella ja kysy tarvittaessa eläinlääkäriltä.

Käyttölinjainen vai näyttelylinjainen labradori?

Käyttölinjainen ja näyttelylinjainen labradori ovat epävirallisia kuvauksia jalostuksen painotuksista, eivät kaksi erillistä rotua. Myös molempia tavoitteita yhdistäviä linjoja on olemassa. Kaikki ovat labradorinnoutajia, mutta jalostuksen painotukset voivat näkyä ulkonäössä ja tarpeissa.

On liian yksinkertaista sanoa, että kaikki käyttölinjaiset labradorit ovat ylivilkkaita tai kaikki näyttelylinjaiset rauhallisia. Kysy kasvattajalta, miten lähisukulaiset toimivat tavallisessa arjessa. Valitse pentue toivomasi aktiivisuustason ja ominaisuuksien, ei pelkän ulkonäön perusteella.

Voiko labradori olla yksin kotona?

Aikuinen labradori voi usein oppia olemaan rauhallisesti yksin rajallisia aikoja. Rotu on sosiaalinen, ja yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä, turvallisista poissaoloista alkaen. Pennut tarvitsevat tiheää ulkoilua, valvontaa ja seuraa eivätkä voi olla yksin tavallisen kokonaisen työpäivän ajan.

Kameran avulla voit tarkistaa, lepääkö koira todella. Jatkuva vinkuminen, haukkuminen, läähättäminen, vaeltelu, tavaroiden tuhoaminen tai pakoyritykset voivat kertoa yksinoloon liittyvästä stressistä, eivät uhmakkuudesta. Lue erillisestä oppaastamme koiran eroahdistuksen merkeistä ja avun keinoista (norjaksi).

Karvanlähtö, turkinhoito, korvat ja allergiat

Labradorilla on lyhyt turkki, mutta siitä ei lähde vain vähän karvaa. Tiheästä pohjavillasta voi irrota runsaasti karvaa erityisesti karvanvaihdon aikana. Harjaaminen kerran tai kahdesti viikossa, karvanvaihdon aikaan useammin, poistaa irtokarvaa ja helpottaa ihon sekä mahdollisten pattien tarkkailua.

• Huuhtele suola, hiekka ja lika pois tarpeen mukaan.
• Kuivaa koira ja korvien ulko-osat hyvin uimisen jälkeen työntämättä mitään korvakäytävään.
• Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos korvissa on hajua, punoitusta, kipua tai paljon vahaa tai koira ravistelee päätään.
• Leikkaa kynnet ja harjaa hampaat säännöllisesti.
• Älä ajele tervettä kaksinkertaista turkkia karvanlähdön lopettamiseksi.

Onko labradori allergiaystävällinen?

Ei. Mikään koira ei ole täysin allergiavapaa, ja allergeeneja tulee muun muassa hilseestä, syljestä ja virtsasta, ei vain karvoista. Labradorista myös lähtee selvästi karvaa. Jos sinulla on koira-allergia, tutustu oppaaseemme allergiaystävällisiksi kutsutuista koirista (norjaksi) ja vietä aikaa kyseisen koiran kanssa ennen päätöstä. Voit myös vertailla vähän karvaa pudottavia koiria (norjaksi).

Labradorinnoutajan terveys

Labradori ei väistämättä sairastu, mutta tietyt ongelmat kannattaa huomioida jalostuksessa ja arjessa. Brittiläisissä eläinlääkäritiedoissa yleisiä kirjattuja sairauksia olivat etenkin korvatulehdukset, ylipaino ja rappeuttavat nivelsairaudet. Pennunostajan kannattaa tarkistaa vanhempien terveystiedot eikä tyytyä kasvattajan vakuutukseen siitä, että ne ovat aina olleet terveitä.

Mitä terveystietoja kannattaa tarkistaa?

• Lonkat: röntgenkuvaus ja virallinen lonkkanivellausunto.
• Kyynärnivelet: röntgenkuvaus ja virallinen kyynärnivellausunto.
• Silmät: ajantasainen virallinen silmätutkimus. Tarkista tutkimusten voimassaolo ja jalostusta koskevat ehdot kyseisen maan kennelliitolta ja rotujärjestöltä.
• DNA-testit: linjoista ja yhdistelmästä riippuen esimerkiksi prcd-PRA, EIC, HNPK, CNM, SD2 ja STGD1.
• Luonne ja toimintakyky: terveys on muutakin kuin testituloksia. Kysy lähisuvun luonteesta, allergioista, epilepsiasta, ristiside- ja nivelongelmista sekä eliniästä.

Resessiivisen geenimuunnoksen kantaja ei välttämättä ole sairas, eikä sitä tarvitse automaattisesti sulkea pois jalostuksesta. Olennaista on, että kasvattaja tuntee tulokset ja valitsee yhdistelmän, joka ei voi tuottaa kyseisen resessiivisesti periytyvän sairauden suhteen sairaita pentuja. Pyydä selitys tuloksille: vastuullinen kasvattaja vastaa yksityiskohtaisiinkin kysymyksiin.

Jos hankit koiran Norjasta, voit tarkistaa norjalaiset tulokset NKK:n DogWeb-palvelusta (norjaksi) ja tutustua Norsk Retrieverklubbin tietoihin (norjaksi). Suomessa hankittavan pennun osalta tarkista Suomen Kennelliiton ja suomalaisen rotujärjestön ajantasaiset tiedot. Terveystiedot vähentävät riskiä, mutta eivät takaa sairauksista vapaata elämää.

Miksi labradori on niin perso ruoalle?

Ruokahalu on tunnettu rodun ominaisuus, ja tutkimukset osoittavat, että myös biologialla voi olla merkitystä. POMC-geenin muunnos on yhdistetty labradoreilla suurempaan painoon, suurempaan rasvamäärään ja voimakkaampaan ruokamotivaatioon. Uudemmassa tutkimuksessa kyseiseen deleetioon yhdistettiin myös voimakkaampi nälkämotivaatio ja pienempi energiankulutus.

Kaikilla labradoreilla ei ole kyseistä muunnosta, eikä sen kantaminen tarkoita, että koira väistämättä lihoo. Osa omistajista joutuu kuitenkin kiinnittämään erityistä huomiota annoskokoihin ja ympäristöön.

Käytännön keinoja terveeseen painoon

• Punnitse päiväannos ja vähennä koulutusnamit kokonaismäärästä.
• Käytä osa ateriasta etsintätehtävissä ja koulutuksessa.
• Punnitse koira ja arvioi kuntoluokka säännöllisesti, ei vasta painon näyttäessä nousseen.
• Muokkaa ruokintaa aktiivisuuden vähentyessä, sairauden aikana tai eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
• Selvitä äkillinen painonmuutos, voimakas jano tai huomattavasti lisääntynyt nälkä eläinlääkärissä.

Kontrolloidussa 48 labradorin elinikäisessä tutkimuksessa ruokamäärää säätelemällä hoikempana pidetty ryhmä eli mediaanilla mitattuna pidempään ja sairastui kroonisiin sairauksiin myöhemmin. Tarkoitus ei ole pitää koiraa nälässä, vaan ehkäistä ylipainoa sopivalla määrällä täysravintoa ja eläinlääkärin ohjauksella.

Kuinka vanhaksi labradori elää?

Monet labradorit elävät noin 10–14 vuotta. Laajassa brittiläisessä VetCompass-tutkimuksessa eliniän mediaani oli 12 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin perimä, sairaudet, tapaturmat, paino ja hoito.

Ikääntyvälle koiralle lyhyemmät haistelulenkit ja sopiva lihaskuntoharjoittelu voivat olla parempia kuin kaiken liikunnan lopettaminen. Tarkkaile jäykkyyttä, ruokahalun muutoksia, yöllistä levottomuutta, lisääntynyttä janoa, hammasongelmia ja käyttäytymisen muutoksia. Tutustu myös koiran ikälaskuriin ja elämänvaiheita käsittelevään oppaaseemme (norjaksi).

Mitä labradorinpentu maksaa ja miten valitset kasvattajan?

Pentujen hinnat muuttuvat ja vaihtelevat pentueittain. Yksi kiinteä hinta vanhenee nopeasti ja voi viedä huomion tärkeämmistä asioista. Kysy useilta vastuullisilta kasvattajilta ajantasaista hintaa ja sitä, mitä hintaan sisältyy. Laske myös vakuutuksen, eläinlääkärin, ruoan, koulutuksen, hoitopaikan ja varusteiden kulut koko koiran elämän ajalta.

Rotujärjestön pentu- tai kasvattajalista on hyödyllinen lähtökohta, mutta se ei korvaa pentueen ja kasvattajan huolellista arviointia. Myöskään rekisteröinti ei yksin takaa vastuullista kasvatusta.

Jos harkitset pentua Norjasta, tutustu Norsk Retrieverklubbin pentulistaan (norjaksi) ja labradorin hankintaohjeisiin (norjaksi). Suomessa tarkista vastaavat tiedot Suomen Kennelliitolta ja suomalaiselta rotujärjestöltä. Varmista aina tietojen ajantasaisuus ostohetkellä.

Labradorinnoutaja vai kultainennoutaja?

Molemmat ovat noutajia ja voivat olla sosiaalisia, oppimishaluisia perhe- ja käyttökoiria. Labradorilla on lyhyempi turkki, mutta siitä voi silti lähteä paljon karvaa. Kultaisellanoutajalla on pidempi turkki hapsuineen, ja sen takkuuntumista on yleensä ehkäistävä huolellisemmin. Yksilö ja jalostuslinja ovat stereotypioita tärkeämpiä, mutta molemmat rodut tarvitsevat liikuntaa, koulutusta ja sosiaalista kontaktia.

Lue myös kattava kultaisennoutajan rotuopas (norjaksi) ennen kasvattajien ja linjojen vertailua.

Labradorinnoutajan hyvät ja haastavat puolet